Vaalien jälkipuinnissa on tapana listata eniten ääniä saaneet ehdokkaat. Yle kertoi, että sunnuntain kuntavaalien koko maan kovin ääniharava oli perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho 18 843 äänellä. Hänen jälkeensä tulivat Elina Valtonen (15 785), Juhana Vartiainen (13 884), Sanna Marin (10 527), Nasima Razmyar (7 888), Anni Sinnemäki (7 102), Eveliina Heinäluoma (6 934), Kai Mykkänen (6 533), Minja Koskela (5 600) ja Antti Lindtman (5 118). Suurinta osaa listan ääniharavista yhdistää eräs tekijä: he ovat helsinkiläisiä lukuun ottamatta tamperelaista Marinia, espoolaista Mykkästä ja vantaalaista Lindtmania.
Helsingissä äänioikeutettuja oli kuntavaaleissa 542 830, Tampereella 203 035, Espoossa 225 442 ja Vantaalla 187 728. Toisin sanoen helsinkiläisillä oli lähtökohtaisestikin mahdollisuus saada enemmän ääniä, koska Helsingissä äänestäjiä on enemmän. Vielä hurjemmin tilannetta kuvastaa se, että vaikkapa Oripäässä (missä keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko oli ehdolla) äänioikeutettuja oli vain 1034 – vähemmän kuin kenenkään Ylen listaaman ääniharavan henkilökohtainen äänimäärä.
Jos saatujen äänten määrä suhteutetaan äänioikeutettujen määrään, kärkikymmenikkö näyttää erilaiselta. Marin nousee ensimmäiseksi. Hän sai n. 51,8 ääntä tuhatta äänioikeutettua kohden. Toisena tulee Halla-aho (34,7), sitten Valtonen (29,1), Mykkänen (29,0), Lindtman (27,3), Vartiainen (25,6), Razmyar (14,5), Sinnemäki (13,1), Heinäluoma (12,7), Koskela (10,3).
Turun kovin ääniharava, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ei päässyt kärkikymmenikköön 5000 äänellään. Mutta kun äänimäärä suhteutetaan Turun 164 326 äänioikeutettuun, huomataan että Andersson sai n. 30,4 ääntä tuhatta äänioikeutettua kohden. Se nostaa hänet järjestyksessä Halla-ahon ja Valtosen väliin. Kemin äänikuningas Paavo Väyrynen sai 566 ääntä. Se tekee n. 37,7 ääntä tuhatta äänioikeutettua kohden, eli Väyrynen päihittää Anderssonin muttei Halla-ahoa. Mutta entäs Oripään Annika Saarikko? Hän sai vain 97 ääntä, mutta kun se suhteutetaan 1034 äänioikeutettuun, huomataan että ääniä oli peräti 93,8 kappaletta tuhatta äänioikeutettua kohden. Valtiovarainministeri siis päihitti kirkkaasti pääministerin. Voi hyvin olla, että jostakin muusta kunnasta löytyy äänioikeutettuihin suhteutettuna vielä Saarikkoakin paremmin pärjänneitä ehdokkaita.
Toisaalta voi kysyä, onko tämäkään vertailu mielekäs. Joissakin kunnissa kun äänestysprosentti on esim. ikärakenteen vuoksi paljon korkeampi kuin toisissa (iäkkäämmät äänestävät tyypillisesti ahkerammin kuin nuoret). Suuremman äänestysvilkkauden kunnista irtoaa helpommin ääniä. Äänisaaliin voikin suhteuttaa äänioikeutettujen määrän sijasta hyväksyttyjen äänten määrään. Järjestys muuttuu jälleen. Koska äänestysprosentit olivat matalia Kemissä ja Vantaalla, Väyrynen nousee Halla-ahon ohi ja Lindtman kokoomuslaisten ja Anderssonin ohi. Järjestys näyttää seuraavalta: Saarikko (148,5), Marin (91,6), Väyrynen (66,7), Halla-aho (56,68), Lindtman (56,67), Andersson (55,0), Mykkänen (50,1), Valtonen (47,5), Vartiainen (41,8), Razmyar (23,7), Sinnemäki (21,4), Heinäluoma (20,9), Koskela (16,8).
Pitäisikö Ylen sitten ääniharavia listatessaan suhteuttaa äänimäärät äänioikeutettujen määrään tai hyväksyttyjen äänten määrään? Ehkä ei. Isoissa kunnissa ehdokaslistoilla saa olla enemmän ehdokkaita kuin pienemmissä. Se tarkoittaa, että isommasta määrästä ääniä on kilpailemassa myös suurempi määrä ehdokkaita. Lopulta ei taida olla mitään kovin mielekästä tapaa vertailla eri kuntien ehdokkaiden äänisaaliita keskenään. Tarinan ainoa opetus onkin, että lukujen kanssa kannattaa olla tarkkana ja miettiä, mitä on mielekästä verrata mihinkin.
Helmitaulu 